"Tämä on Diego de la Vegan tarina ja kertomus siitä, miten hänestä tuli legendaarinen Zorro."

Isabel Allenden teksti on eläväistä ja hyvin kertovaa. Hän osaa asetella sanansa houkuttelevasti kuin hämähäkki verkkonsa. Historiallisuus on vetänyt minua usean kirjan kohdalla puoleensa ja tämä teos ei ole mikään poikkeus. Tarina 1800-luvun Espanjasta ja sen siirtomaasta Kaliforniasta on kiehtova romanttinen. Kaikkea sitä mitä sankaritaruista viehättynyt romantikko voisi haluta, mutta sen lisäksi kirja on paljon muutakin.

 "Sankaruus on kehnosti palkittua toimintaa, joka loppuu usein ennen aikaisesti ja siksi se kiehtoo fanaatikkoja ja sairaalloisesti kuolemaan viehättyeitä henkilöitä. On olemassa hyvin vähän sankareita, joilla on romanttinen sydän ja miellyttävä luonne. Sanokaamme muitta mutkitta: ei ole ketää Zorron vertaista."

Kirja kertoo sankuruuden lomassa myös veljeydestä, tasa-arvosta, rohkeudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä. Aiheista, jotka ovat ajankohtaisia missä ja milloin tahansa. Koskaan ei ole huono aika Zorron kaltaisille sankareille, vaikka nykypäivänä onkin jo mahdollista ottaa ja riisua pois henkilöllisyyden salaava naamio ja siirtyä erilaisten järjestöjen ja muiden listoille pitämään huoli että oikeutta jaetaan paremmin kuin Uudella ajalla.

Itse ihastuin kirjassa Diegon tapaan rakastua naisiin. Hän valitsi kohteet joita on vaikeaa tai mahdotonta saada. Omassa elämässä olen huomannut toistaneeni samaa useampaan otteeseen, nostanut ihmisiä jalustalle ja tarkemman syynin jäälkeen joutunut arvioimaan kantani uudelleen. Mutta Diego ei valitse minun tapaani huonoja vaihtoehtoja, vaan suorastaan ihastuttavia neitejä, jotka kohtalo kuitenkin ottaa häneltä varsin pian pois. Tuntuu väärältä että kansa suuri salattu sankari ei koskaan löydä todellista rakkautta, mutta ehkä se juuri on kaksijakoisen persoonallisuuden ja sankaruuden tuottama uhraus. Kukaan ei voi elää kahdesti menettämättä jotakin oleellista. Ja Zorron legendan tuntevat tietävät että Diego on saanut monta uutta mahdollisuutta Zorrona.

Kirjan viehättävimpänä piirteenä ja toisaalta suurimpana "pettymyksenä" voisi pitää sitä, että Zorro ei oikeastaan pääse vauhtiin missään vaiheessa, vaan alkaa vasta hiljalleen kehittyä persoonaksi Diegon seikkailessa epäoikeudenmukaisessa Espanjassa ja opiskellessa miekkailua ja filosofiaa, oikeita herrasmiehen taitoja. Omasta mielestäni Zorron synty on paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa, kuin pitkin kattoja vipeltävän sankarin toiminnasta tehdyn raportin lukeminen, mutta omalla tavallani jäin kaipaamaan ajoittain jonkinlaista syvyyttä kerrontaan. Onhan tarina toki esitetty kertoja näkökulmasta, eikä asiaa näkemätön voi tietää tai muistin varassa kaikkea oikein raportoida, mutta ajoittain teksti tuntuu liian päälleliimatulta.

Teksti huokuu "Vapautta, Valjeyttä ja Tasa-arvoa", aivan kuten aikakautinen ranskan vallankumous. On jännittävää seurata historiallisten faktojen kietoutumista fiktiiviseen legendaan ja hyvin kehiteltyjen hahmojen liihotusta läpi erilaisten muiden tarinoiden. Kirja innoittaa lukemaan lisää samalle aikakaudelle sijoitettuja teoksia, jos vaikka niissä sattuisi vierailemaan jokin etäisesti tuttu hahmo, joka jollakin tapaa tekisi teoksesta elävän.

Useat kirjoihin haksahtaneet henkilöt haluavat lopetta tekstinsä suositteluihin. "Sinä jolle kalastus on intohimo" tai "Kaikille romantiikan ystäville". Itse en kuitenkaan halua ainakaan toistaiseksi lähteä tälle linjalle, vaan toivon että kiinnostuneet löytävät tiensä oikeaan osoitteeseen ilman kummempaa profilointia.

Kirjallisuus on nautinto, olkaamme siis kaikki tekstistä juovuksissa.